Henkinen
elämä
Henkien elämä
Luonnonhenki ja ihmishenki
Luonnonhenkiä pidetään nykyään satuihin ja tarinoihin kuuluvina, ja ihmishengestä käytetään tätä ilmaisua tavan ja tottumuksen mukaan asiaa syvemmin miettimättä.
Nämä käsitteet ovat syntyajoistaan lähtien kuitenkin jääneet vielä nykypäiviin asti elämään, joten voisiko ihmisillä olla jokin ajatusten ulottumattomissa oleva, mutta sisäinen tuntuma niiden olemassaolon todellisuudesta..?
Harvalla nykyihmisellä on käynyt edes mielessä, että ihminen olisi henkeä, vaikka monessa päivittäin nähdyssä ja puheissa käytetyissä sanoissa "henki" liitetään ihmiseen; henkivakuutus, kahden hengen majoitus, henkilöauto, hengenpelastaja, henkilökortti, henkilökohtainen, ryhmähenki..
Henkinen elämä
Henkisyyden ja hengellisyyden kokemisessa on paljon samaa, mutta selkeänä erottelevana tekijänä voi ajatella olevan uskonnollisuuden. Jokaisen ajatusmaailma on kuitenkin niin yksilöllinen, että voi olla vaikea tuotakaan rajanvetoa tehdä, ja miksipä pitäisikään.
Elämä henkisenä
Maallista ja taivaallista
Ihmiskehon tuntemuksissa elämää elämme, aisteillamme saamme kosketuksen itseemme ja ympäristöömme.
Aistiherkkyyksiä on erilaisia, ja herkillä aisteilla elämä ohjaa väkisinkin siihen elämään, jota kaikki eivät voi kokea.
Herkkäaistisuus on ominaisuus, joka vain herkistyy herkistymistään, ja tätä voisi kuvailla vaikka viulun kielen virittämisellä aina uuteen taajuuteen, joka antaa joka virityksellä erilaisen soinnun, erilaisen värähtelytaajuuden.
Näin käy aistien herkistymisessäkin, että erilainen värähtelytaajuus virittäytyy ihmiseen, kun värähtelyyn tämä elämä muutenkin perustuu.
Tietyn taajuuden omaavalle ihmiselle avautuu sellainen ulottuvuus, jota ei ihmisten teknisillä keksinnöillä päästä tutkimaan. Ainoana "tutkijana" voi olla herkkäaistinen itse, joka kokee kaiken tietenkin itselleen todellisena, mutta näitä ulottuvuuksia kokemattomat pitävät "mielikuvituksen tuotteena".
